vielä sadan vuoden jälkeenkin

joskus tulee näitä päiviä 

kun ahdistaa ja tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi

haluaisin kirjoittaa kirjan

tehdä musiikkia

valokuvata

tehdä kaikenlaista

mutta tuntuu vaan, että mikään ei oikein edes onnistu

nä on kai näitä luovan ihmisen ongelmia

haluun tehdä jotain 

saavuttaa jotain

jäädä historiaan

mutta en tiedä miten

tuntuu, että mun elämällä ei ole arvoa, jos en saa aikaiseksi jotain

jos en luo jotain uutta

täysi inspiraation puute

entä jos vain heitän elämääni hukkaan kokoajan 

olen vasta 19

mutta silti

entä jos pian olenkin jo liian vanha tälle kaikelle

haluan vain että minut muistetaan vielä silloinkin kun olen kuollut

jos kysyt, vastaan: vuodenaika tekee sen

se saavuttaa mua

tunnen sen

tämä fiilis tulee ajoittain

ja aika usein näin syksyisin

mä en vaan millään jaksaisi nousta ylös sängystä

eikä mua jaksa kiinnostaa opiskelu 

eikä töissäkäyminen

ei oikein mikään

...mutta kun on pakko

ei mulla oo enää aikaa tämmöselle

"joku istuu viereen bussissa

ahdistaa olla julkisella paikalla

myönnän että pelkään katseita

kattooko ne kohti vai kattooko ohi"

mä luulin jo pitkään että olin päässy yli tästä kaikesta

mutta en näköjään

pelottaa että tämä tulee aina olemaan osa mua

ja että aina joskus putoan taas uudestaan pohjalle

"tiedän joku saattaa tulkita

et oon ainoastaan ylimielinen noita

sitä suuremmalla syyllä vaan

jään kotiini ihmeitä oottamaan"

mutta kyllä mä aina selviän

selvisin siitä pahimmastakin

mutta silti se vaan sattuu niin paljon

...ja pelkään

jos tällä kertaa en selviäkään

jos mun elämä tuleekin aina olemaan tällaista

tuntuu että voimat loppuu

"tiedän et oon aika etäinen

jos kysyyt, vastaan:

vuodenaika tekee sen"

miksi tämä aina tapahtuu

ja miten hän joka saa kaikkein onnellisimmaksi

voi saada myös kaikkein surullisimmaksi

(lyriikat: vesta - kevät)

ettekö voisi jäädä vähän pidempään

olin odottanut tätä viikonloppua niin pitkään 

ja vihdoin se oli täällä

äiti ja mummi tuli viikonlopuksi kylään 

lauantai aamulla kello 5:50 soi herätyskello

kello 6:20 lähdettiin ajamaan satamaan hakemaan äitiä ja mummia

niin ihanaa nähdä rakkaimpia

viikonloppuun kuului: 

- aamulenkkejä Eltonin kanssa

- sumua

- kauniita maisemia

- vierailu Gustavsbergissä Iittala outletissa

- uusi muumimuki

- hevosten silittelyä

- kävelyä Tukholmassa

- kahvittelua

- opastettu veneretki ympäri Tukholmaa

- paljon hyvää ruokaa

- karkkia

- iloa ja naurua

sunnuntaina illalla oli aika ajaa äiti ja mummi satamaan

liian aikaisin

minulla oli niin kivaa

itkettiin ja halailtiin

tulkaa pian taas takaisin